Olen parina viime päivänä pannut merkille tiaisten levottomuuden. Eihän ne titityytä viserrä mutta sirkuttelevat, päästelevät ääniä, erilaisia ja vuolaammin kuin sydäntalvella on tiaisten tapana. Kiertelevät kurkistelemassa pönttöjä tontillani. Mielenkiintoista, vaikka vasta olemme ohittaneet talvisen helmikuun puolivälin niin kevään merkiksi kai tämä tiaisten käytös on tulkittava.
Omaa mieltä tällainen meno ja kevään aavistus ovat piristäneet niin paljon että jo vein
kirkasvalolamppuni ullakolle.
Tämä tintti pesi taannoin pihallani, vikkelä ja rohkea se oli. Toivottavasti asettuu tänäkin vuonna majaksi pönttööni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, siis jos se oli positiivinen tai edes rakentava