Yhtenä kauniina päivänä kävelin Monten vuorikylästä Funchaliin. Ilma oli kaunis ja mieli korkealla vaikka alaspäin 780 metriä astelin 8 kilometrin matkallani.
Tässä nyt kaksi kuvaa matkaltani. Keskenään niilä ei ole sitten minkäänlaista yhteyttä, onpahan vain sattumuksia elämän varsiteiltä.
Kuvan pienessä pilkkumissa on suolavedessä keitettyjä sikaporsaan kappaleita. Nahkoineen, karvoineen, luineen ja jännetuppeineen kaikkineen. No ei tässä mitään ihmeellistä, kummallista suomalaiselle oli se että tämä annos tuli aivan ilmaiseksi ja kysymättä kuppilan puolesta, olemmehan tottuneet sikapalojen asemesta saamaan vähän suolapähkinöitä tai perunalastuja. Maassa maan tavalla ja matkailu avartaa.
Funchalin keskustan kadulla asteli tämä pariskunta. Mies oli komearaaminen mitä ilmeisemmin sellainen matsomies. Käveli teeskennellyn rennosti, lantiotaan ja ahteriaan mutjautellen. Sinipukuinen musansa taas käyskeli aivan tavallisesti kuin konsaan suomalainen maatalouslomittaja tehokkaasti matalalla imevällä askellajilla.
Vähän matkaa heidän perässään astelin ja sain havaita, kuinkas muuten, että kaikki vastaantulijat heille auliisti tilaa antoivat.
Olkaamme me kaikki oman elämämme herroja!
