Koiranpentuja kaupan muovisaavista

Näin myyvät koiranpentuja kadulla, kirpputorilla, Espanjassa. Sääliksi kävi.

Aikainen lintu

Kyseessä on aikainen lintu, se josta sanotaan että kyllä aikainen lintu madon nappaa. Joku kahlaaja se on. Juoksi aivan mahdottoman kovaa vauhtia rantahietikolla, uskoisin että jos järjestettäisiin lintujen juosukilpailuja tämä olisi voittaja.

Nonfiguratiivinen patsas

Tällaisen patsaan kohtasin männä vuonna Kanarian saarella, se oli joku pikkukaupunki. Taas kerran jäin sormi suussa
ihmettelemään mistä on kyse, mikä on inspiroinut taiteilijaa, mitä hän haluaa katsojalle viestittää. Teos jolla ei ole selkeätä muotoa ei yleensä aukene minulle. Uskottelen jopa että ei minussa mitään vikaa ole vaan kyseessä on tapaus kuten on keisarin uudet vaatteet. Mutta onkos tämä veistos aivan kokonaan nonfiguratiivinen?

Grillikausi lähestyy

Niin se on, aika kaivella grillit esiin talvivarastoista, ostaa hiilipusseja ja täyttää kaasupullot.  Tässä jokunen vinkki omatoimisille grillaajille.

Kun on enemmän vieraita tulossa pitää lihoja varata runsaasti ja erilaisia, kylkeä, sikaa ja nautaa.
Silmälle iloksi ja veikeäksi vaihteluksi voi lenkkimakkaran kääräistä sieväksi kiekuraksi paistumaan.
Ja sehän tiedetään että parasta on liha liki luuta.

Juomien suhteen kannattaa olla vapaamielinen, niin maito, kokkelipiimä,  hanavesi, oluset, kuivan kälpäkkä punaviini, Lammin sahti ja karpalomehu sopivat palanpainikkeiksi. Jos lapset on opetettu niin krantuiksi että mikään edellämainituista ei heille kelpaa niin sitten on vain ostettava epäterveellistä limonaadia

Ota tauko totuutta etsiessäsi

Ota rennommin, elämä on tässä

Siinä on paremman elämisen ohjeita kaupan. Markkinarakoa olisi mutta kun aikamme ihminen ei tahdo ymmärtää omaa ja läheistensä parasta. Tukka putkella mennään mammonan perässä.

Oma suosikkini ja päivittäinen pyrkimykseni on oikeassa yläkulmassa "HAPPINESS IS etc" 

Puillakin on peppureikä

Ei tämä satu ole, ei sellaisen kirjoittamiseen riitä mielikuvitus, itse koettua, totta joka sana.

Pikkutyttö, lapsenlapsi ja isoisä kävelivät metsäpolkua. Se oli ikiaikaista aarnimetsää, paljon lahopuita ja pökkelöitä. Luonnonsuojelualuetta, puut saivat rauhassa omia aikojaan kasvaa, kaatua ja lahota niille jalansijoilleen.

Pikkutyttö oli aivan ihmeissään näkemästään, ei ollut ennen ikinä tällaisessa satumetsässä ollut. Silmät ymmyrkäisenä katseli ympärilleen, vähän pelottikin mutta enemmän ihastutti ja kummastutti.
Yhtäkkiä tyttö pysähtyi tarkastelemaan lahopuuta, koivunpökkelöä.

Tyttö: Tiesitkö sinä että puilla on pepunreikä
Pappa: No en, eikä niillä sitäpaitsi sellaista ole
Tyttö: Onpas,tule itse katsomaan
Pappa: Älä sinä höpöttele omiasi, tule nyt vain, jatketaan matkaa
Tyttö: En tule, sinun on ensin tultava itse katsomaan kun et muuten usko

Isosisä teki tytön mieliksi, niinkuin se aina teki. Tyttö näytti koloa pökkelön
kyljessä ja sanoi että jokos nyt uskot.

Pappa:  Ei tuo pepunreikä ole, se nyt vaan on joku kolo, ehkä tikkalintu siihen nokkinut
Tyttö: Onpas, onpas
Pappa: No jos olisi niin siinähän olisi pökkelön juurella puun papanoita
Tyttö (miettiväisenä): Luulen että ne ei papanoi, ne laskee tuhnuja vaan
Pappa: Olkoon menneksi, ehkä se on niin.

Ja matka jatkui kohti seuraava ihmettelyn aihetta.

Ohdakkeinen on orpopojan tie

Täältä ikuisuuteen

Ei ole tässä mutkia matkassa voi satunainen kulkija keskittyä ihailemaan lakeutta ja antaa ajatuksensa liidellä arkisten asioiden yläpuolella, ei ahdista seinät eikä pusikot,  tilaa on.

Kun kumminkin joku on utelias, kuten useimmat meistä, niin sanonpa että tämä tie on linjattu Söderfjärdenin maastoon, tasangolle jonka meteoriitti kauhealla pauhulla iskiessään miljoonia vuosia sitten synnytti. Niinkö että missä on Söderfjärden - no se on Pohjanmaalla, heti Vaasan eteläpuolella. Googlen kuvassa paikka erottuu hienosti.

Nuljaska tai vastaava, sieni kuitenkin

En tiedä onko näitä Suomessa, joku sieni se on. Versoi suuren ikivanhan lehtipuun runkorosossa Kanarian saarella. Jotenkin se oli iljettävän näköinen siis tarkoitan että aterian raaka-aineena oli luotaantyöntävä. Varmaan ennakkoluuloani vaan, kyllähän kotoisen korvasienemmekin ulkoinen olemus on erikoinen mutta maku kermaisessa sienikastikkeessa vie kielen mennessään

Jos taas katsotaan luonto-ihmisen silmällä niin näkee hän siinä epäilemättä kasvuston hienovaraista monimuotoisuutta, kaunista väriä ja salaperäistä rönsyilyä.

On armas mulle aallon tie

Niin - armas mulle aallon tie - mutta sanoisin että kohtuus kuitenkin kaikessa. Ja onhan lukuisasti heitäkin jotka valtameren tyrskyjen sijasta mieluiten katselevat kotilammen pikku aaltojen sievää liplatusta rantakiviin.

Nämä "laineet" ovat Välimeren suolaista vettä, Fuengirolan kaupungin aamusarastuksessa velloneita.

Lehmien lypsylle kutsu

Koska tämän mahdollisissa katsojissa saattaa olla joukossa espanjankieltä taitamattomia suomensin
kuvaan kiveliöisellä andalusialaislaitumella käyskennellessäni korviini kantautuneen  lehmipiian raikuvan kutsuhuudon 

Kammottava öinen paikka, tonnikalojen surma

Matkoillani Espanjan maassa kulkeuduin kerran Andalusiassa Zahara nimiseen pikkukylään.
Paikka on Atlantin rannalla ja kuulu siitä että satojen kilojen painoiset tonnikalat uiskentelevat iloisina ja elämäänsä tyytyväisinä näillä vesillä. Niitä poloja on täällä vuosisatoja kalastettu ja kalastetaan edelleenkin.

Taustalla oleva raunio on osa isoa 500 vuotta sitten perustettua rakennelmaa missä pyydystettyjä tonnikaloja käsiteltiin, paloiteltiin, suolattiin ja mitä kaikkea niille nyt tehtiinkin.
Paikalla yön kelmeydessä hiippaillessani olin korvissani kuulevinani niiden tuhansien hienojen ja rauhaa rakastavien tonnikalojen hiljaista valitusta jotka täällä ovat päivänsä päättäneet. Myötätuntoni oli kalojen
puolella, tämän kokemuksen jälkeen päätin lopettaa myös purkitettujen tonnikalojen syönnin tykkänään.

Torcalin kalliot ovat erikoisia

Jos käy niin että satutte kuleksimaan Andalusiassa Antequiran kaupungin vaiheilla niin poiketkaa ihmeessä
ihailemaan Torcalin luonnonpuiston eriskummallisia kallioita. Ylös pääsee autolla, perillä on kahvila,
matkamuistomyymälä ja kuvaelmia kallioiden synnystä ja alueen luonnosta. Siellä on polkuja halullisten vaellella kummallisten kivipaasien lomassa. Jotenkin siellä tuntee itsensä pieneksi ja ulkopuoliseksi, tulee epätodellinen olotila, kuin konsaan jossakin kaukana, vieraalla planeetalla astelisi.

Paikallisesta eläinkunnasta mainitsen lehmät, lampaat ja erilaiset kotkat. Varsinkin kevätaikaan on kallioiden välissä tarjolla runsaasti mehevää ruohoa elukoiden syödä. Varovainen pitää olla mihin jalkansa asettaa,
lehmien jätöksiä on maastossa paikoin runsaanlaisesti. Sopivien tuulien ja nousuvirtausten vallitessa
saa ihailla erilaisten ylväiden kotkien majesteettista liitelyä ilmojen teillä.

Espanjattaret

Kaksi näkemystä valloittavista espanjattarista. Tuo millä on mustat loppakorvat, kaunotar lähtöisin Kataloniasta.
Suomalainen koiranystävä kolmivuotiaana ottanut hellään hoivaansa, kampaajatar, mistäs arvasitkin.

No tuo toinen senjoriitta Andalusiasta, hän on yksi heistä joista laulussa lauletaan "Espanjatar olen sorja, lempimään Luoja mun loi jne"