Matkoillani Espanjan maassa kulkeuduin kerran Andalusiassa Zahara nimiseen pikkukylään.
Paikka on Atlantin rannalla ja kuulu siitä että satojen kilojen painoiset tonnikalat uiskentelevat iloisina ja elämäänsä tyytyväisinä näillä vesillä. Niitä poloja on täällä vuosisatoja kalastettu ja kalastetaan edelleenkin.
Taustalla oleva raunio on osa isoa 500 vuotta sitten perustettua rakennelmaa missä pyydystettyjä tonnikaloja käsiteltiin, paloiteltiin, suolattiin ja mitä kaikkea niille nyt tehtiinkin.
Paikalla yön kelmeydessä hiippaillessani olin korvissani kuulevinani niiden tuhansien hienojen ja rauhaa rakastavien tonnikalojen hiljaista valitusta jotka täällä ovat päivänsä päättäneet. Myötätuntoni oli kalojen
puolella, tämän kokemuksen jälkeen päätin lopettaa myös purkitettujen tonnikalojen syönnin tykkänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, siis jos se oli positiivinen tai edes rakentava