Sika on mitä mainioin ravinnonlähde ihmiselle. Proteiinit, hyvälaatuinen rasva ja monet vitamiinit ja hivennäisaineet ovat sitoutuneet porsaan kehoon. Jos kenellä on ollut mahdollisuus päästä nauttimaan kotona kasvatetun rakkaudella, ruuantähteillä ja rehellisillä viljatuotteilla ruokitun sian mehevää niskapaistia, pitkään kiviuunin lempeässä lämmössä kypsytettyä, reilusti suolattua, ikinä ei hän unohda makuelämyksiä jotka on kokenut kielensä kannoissa. Isäni ehkä vähän leikkisyyttään liioitellen tapasi sanoa että hyvä on kun lihassa on sen verran ihraa että voi leukapielistään nahkarukkaset rasvata.
Sen nyt tähän vielä sanon että nyhtöpossu on nykyajan yltäkylläisyydessä elävän ihmisen kotkotuksia, ei hyväksyisi itse porsas ikinä tuollaista ruualla leikkimistä.
Kuvassa herkkä kohtaus sian avauksesta, seinälaattoihin kauniisti ikuistettuna. Tämä Esteponan kauniissa vanhassa kaupungissa, paikkakunnalla jossa perinteiseti ymmärretään sian arvo ihmisen kannalta itsekkäästi katsottuna.
Espanjassa yleisestikin arvostavat sian erittäin korkealle sijalle ihmisravintona. Ovat kehittäneet hienon serrano kinkun valmistuksen ja ymmärtäneet miten sianlihan laatuun voidaan vaikuttaa sen ravinnolla, parhaat syöttävät tammenterhoilla. Herkullista on nälkäisen suussa myös chorizo-makkara, reiluilla silavapaloilla mehevöity.
Tuossa alemmassa kuvassa on nähtävissä eväät jotka laitoimme vähän tavallista pidemmän vuorikävelyn varalle, ihan tammenterhoilla syötettyä emme raskinneet ostaa (saattaa näet maksaa 150 euroa kilolta) mutta voin vakuuttaa että maistuivat nämäkin vaatimattomammat ja antoivat askeleelle pontta ja ryhtiä jyrkillä vuoriston poluilla ohuessa yläilmassa vaeltaessa.
