Lottovoittajan ongelma

Muudan naapurini oli ajautunut vaikean ongelman eteen. Kun loton miljoonavoitollaan olisi ensin ostettu uusi asunto ja kesähuvila, pari autoa hankittu, henkilömersu ja citymaasturi, purjehdittu pari luxusristeilyä, uusittu garderoobi, annettu mojovat taskurahat lapsille ja mieluisimmille sukulaisille niin mitäs muuta vielä pitäisi hankkia.  Rahaa olisi vielä runsaasti jäljellä. Tuli luokseni ongelmansa kanssa kaksi valokuvaa mukanaan. Kertoi että kun tekisi mieli hankkia jotain erikoista, jotain mistä on haaveillut tai ainakin luulee haaveilevansa.

Mieli tekisi mutta kysymykset pyörivät mielessä. Uskaltaisiko hankkia tällaisen ajopelin. Saisiko vaimon istumaan takapenkille. Mitä siitä naapurtkin sanoisivat, pitäisivätkö minua omituisena, kadehtisivatko. Uskaltaisiko ajaa edes niin kovaa että pääsee ohi mopedeista ja mopoautoista.

Salainen haave, tuskin kehtasi naapuri edes tätä paljastaa, vähän häpeili tuoda julki. Että hankkia käyttöönsä vanha, tyylikäs Rolls Royce. Pitäisikö pokka astua auosta kyllin arvokkaasti, jäykkä poissaoleva ilme kasvoilla kesäterassin asiakkaiden silmien alla. Kuinka nostaisi arvostustani tällainen aristokraattinen  kyyti, osaisinko olla sen arvoinen.

Vai pitäisikö hankkia molemmat. Toinen tavallaan jälkijunassa täyttämään nuoremman iän aikanaan toteutumattomia haaveita. Luulenpa että siinä kuvitelmissa käväisi myös mielikuva kuinka hellpo olisi ollut houkutella nuoruuden kesäpäivinä seuraa takaistumelle.

Rollsin hankinnan taustalla kangasteli, näin kuvittelen,  uskomus että hillityn arvokas ajopeli ikäänkin nostaisi ajajansa mahdollisesti vähän arkista ja rispaantunutta imagoa ympäristön silmissä.

Oli miten oli niin ongelmatonta ei ole mahdollisen lottovoittajankaan, naapurin, elämä