Sokea ikkuna

Muudan mies rakensi mökilleen kesäkeittiön. Liedeksi hankki Högforssin vanhan valurautahellan, kome levyä ja pieni uunikin siinä oli. Liedellä oli takanaan jo pitkä elämä, sivukylällä mökin mamma siinä monet läskisoosit käristänyt, hernerokat hauduttanut, joskus juhlapäiviksi lampaanlavankin kenties uunissa paistanut. Puhumattakaan niistä tuhansista litroista kahvia jotka hellalla olivat kiehutetut piristämään arjen harmaata eloa.

Kesän runsaassa valossa onnistuikin ruokien laitto mieheltä mainiosti. Luonnonläheinen olotila inspiroi kokeilemaan rohkeasti uusia makuelämyksiä. Pyöreämahaisessa, pikimustassa malmipadassa porisivat uudet perunat iloisesti. Loppumattomista TVn kokkiohjelmista oli mies oppinut että punaviinilasi käden ulottuvilla takasi mielikuvituksen juoksun, antoi rohkeutta käyttää eksoottisempiakin mausteita.

Mutta syyshämärien koittaessa alkoivat vaikeudet, pihvit jäivät liian raaoiksi tai paloivat karrelle. Mies äkkäsi että syynä oli keittiössä vallitseva hämäryys. Oli unohtunut laittaa kyökkiin yhtään ikkunaa. No senverran fiksu oli mies että ei hölmöläisten tapaan säkillä valoa sisään ruvennut kantamaan vaikka vaimo, tuo vanha ruppana, irvileuka, oli sellaista ehdottanut. Ei suinkaan vaan mies meni punaisen ristin kirpputorille ja osti sieltä kaksiruutuisen vanhan ikkunan ja asensi sen kesäkeittiönsä seinälle.