Se oli Iisalmessa, liki kuulua Partalan aittaa kun tämän näin. Näitä ei aivan joka päivä vastaan tule. Uskoisin että on tavallista mielikuvitusrikkaamman kyläsepän kätten ja aivoitusten työn tulos. Siellähän niitä riittää Yläsavossa, takavuosien nälkämailla, pienillä kivisillä hallaisilla tiluksilla maata viljeltiin. Ovat sepät perua ajoilta kun kaikki piti osata itse tehdä, hevosrekien rauta-osat, viikatteet, puukot ynnä muu tarvekalutut
pajassa kalkutella.
Näkeehän sen katsojakin mutta kuitenkin haluan luetella joitakin yksityskohtia. On kaksi tavaratelinettä, lastenistuin ja hieno nahkalaukku pikkutavaroille. Hyvin jousiteun satulan nokka osoittaa ylväästi yläilmoihin.
Omat kettinkinsä apumoottorille ja polkijalle. Väritys on hillitty, kaukana ajallemme tyypillisestä riemunkirjavasta lookista.
Ken tällaisella pyörällä pääsee ajamaan istukoon selkä suorana ja ilme vakavana, noudattakoon liikennemerkkejä, pidättyköön ylinopeuksista ja nostakoon hattua vastaantuleville, ainakin iäkkäämmille naisihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, siis jos se oli positiivinen tai edes rakentava