Hiljainen kylätie

Metrotytöt niminen hempeästi laulava tyttötrio aikanaan lauloi "Hiljainen on kylätie" laulun.
Menneitä siinä muisteltiin, vanhan rakkauden perään haikailtiin.
"En enää kuule sun askeltes iloista kaikua tieltä nyt, en.
En enää kuule sun kaihoisaa lauluas, laulua rakkaudenSe oli silloin, mutta nyt
Sydämes lienee kylmennyt"

Tunteiden lisäksi ovat ilmatkin jäähtyneet. On ylkä lähtenyt ilmeisesti etelän taajamiin, paremmille marjamaille, ehken ollut vallan hunsvotti, tunnoton
naisten naurattaja.
 Nykypäivänä kaihoisa laulu kylätiellä saattaisi herättää kummastusta.  Uskon että rallattelevaa trubaduuria jopa välteltäisiin, siirryttäisiin tien toselle puolelle kohdattaessa ainakin pimeään aikaan. Saattaisipa joku viranomainen jopa käydä tarkistamassa pitääkö ohjata hoitoon.
"Kohtalo vienyt on mennessään sen, minkä antaneet on haavehet"
Laulun minä hahmo on tässä vaiheessa selvästi hyväksynyt tilanteen. Toivottavasti menetys ei ole tehnyt kovin kipeää ja muistot menneestä ovat kauniita, lämmittävät haavoitettua sielua jopa talven pakkasilla.