Talveen varautuminen

Pikkupakkasia jo pitelee, talvi ja hyytävä kylmyys ovat ovella. Kaikki merkit viittaavat siihen että talvesta tulee pitkä ja ankara, ehkä tavallista runsaammin myös viiltävän kylmiä viimatuulia suoraan Pohjoiselta Jäämereltä. 

Oletko varautunut? Pullisteleeko puuvajasi heleästi kalkahtelevia kuivia koivuklapaeja? Oletko varannut edes heikomman lämpöarvon sisältäviä leppä- tai kuusipilkkeitä liiteriisi?

Talveen varustautumiseen kiinnitti edda-runoilija huomiota jo muinoin. Toistatuhatta vuotta sitten ilmaisi asian, hanhensulkakynällään raapusti näin:

Kuivien halkojen
ja kattotuohien määrät tietää mies
ja sen, paljonko puuta
on kerättävä kokoon
vuoden ja puolen vuoden varalle

Edda-runo: Matala mökki

Matalakin mökkion paras asumus.Kotona kukin on itsensä isäntä.Kaksi vuohtaja katto vuotavaon parempi kuin kiertää kerjuulla

Näin sanoo viiinkien Havamal edda-runo
n 1200 vuotta sitten

Ongelmajätteitä Uppsalassa ja Ladispolissa

Uppsalan kaikki tietävät Ladispolia ehkä eivät, se on kaupunki Italiassa,  Rooman paikkeilla, meren ranalla. Näillä kaupungeilla on ainakin kaksi yhtäläisyyttä, molempin läpi virtaa joki ja molemmissa tuota jokea käytetään kaatopaikkana. 

Kaksi ylintä kuvaa ovat Uppsalasta ja kaksi viimeistä Ladispolista.

Ikivanhan kirkon ovi oli raollaan, astuin epäröiden sisään kirkkaasta auringonpaisteesta. Ensin näytti aivan pimeältä, kun silmä hetken tottui huomasin alttarin lähellä seinävierellä penkin jonka kohdalle korkealta pienestä ikkunasta laskeutui valoa.

Vallitsi täydellinen hiljaisuus ja rauha, kosketti sisintä, pysäytti ajatuksen."Mikset vain istu alas ja ole hiljaa?" - Dainin Katagiri Roshi

Maamies peltoon pehmeään Laziossa

Niin Suomessas kuin Italian Lazion maakunnassakin

Maamies pelton pehmeään,

kyntää, kylvää siementään

Kävin nimittäin itse toteamassa, kolme viikkoa ajelin muinaisilla etruskien mailla ja omin silmin näin.

No ei vaiskaan, ei ollut kylvöjen aika, viimeisiä syyskyntöjä tekivät. Ulottuivat pellot siellä monin paikoin silminkantamattomiin, välillä oli tasaista toisinaan taas maa muhkuili vahvasti.

Sellainen yksityiskohta jäi ihmetyttämään että pelloila vielä pörräävät traktorit olvat meikeläisiin työjuhtiin verrattuna pienempiä ja silminnähden iäkkäitä. Hassulta tuntui kun pellot kuitenkin olivat huiman suuria. Olisiko erilainen maatalouden tukipolitiikka heillä, sellainenkin putkahti mieleeni.

Punainen mopo, vanhempi malli

Tällaista en ole ennen nähnyt, saattaa kiinnostaa mopediharrastajaa. Itsekkin mieluusti kesällä pikku lenkin lähikauppaan huristaisin.

Kuvasin syksyllä 2015 Tuscanian kaupungissa, Italian Lazion maakunnassa

Vahtikoiran muodonmuutos

 

Päiväkävelyllä Santa Marinellan kadulla olin. Talon piha oli aidattu, äreä ja verenhimoinen koiran haukku kuului aidan takaa. Kun pääsin portin kohdalle pysähdyin ja jäin tuijottamaan hurttaa. Ensin se näytteli hampaitaan ja ärisi aggressiivisesti. Juttelin sille niitä näitä vaikka epäilin että ei se suomenkieltä ymmärrä. Vähitellen se kuitenkin laski ylähuulensa alas ja kun oikein mairittelin, kehuin se turkkia ja hyvää ryhtiä ja lällättelin niin sulipa vahdin luonto. Tykkänään unohti virkansa, otti karvaisille koirankasvoilleen ystävällisen ilmeen ja alkoi heilutella iloisesti häntäänsä. 

Siinä taas kerran tapaus että niin metsä vastaa kun sinne huutaa.

Kissa, etruskilaista syntyperää, loikoili auton katolla

Tarquinian ikivanhassa kaupungissa Italian Lazion maakunnassa tapasin tämän auton katolla kadun varressa loikovan kissan. Uskoisin että sen suonissa virtaa tilkka etruskikissan verta koska kaupungin ovat etruskit perustaneet yli 2500 vuotta sitten.
Suomea se ei ymmärtänyt kun sitä puhuttelin, ei edes reagoinut mitenkään kun sanoin makeillen kis kis kis.
Vaikutti ylpeältä ja itseriittoiselta, mokoma katti, kyllä suomalaiset kissat ovat paljon ihmisystävällisempiä.

Lisko lieruhäntä

Sievä pieni lisko lieruhäntä, varovainen mutta utelias. En ymmärrä miksi niin monet naiset näitä inhoavat tai pelkäävät toki vähän kuitenkin uteliatakin ovat. Eihän tällainen suloinen pikku otus kenellekkään pahaa tee.

Polkupyörät ja tavaramopot

Kukkaisaihein tuunattu polkupyörä

 

Mummopyörät parkissa

Vaihtoehto mopoautolle mummalla ja paapalle kauppa- ja kyläreissuihin

Nuotiolla paahtaminen

Tällaisen keinon paahtaa kastanjoita maailman turuilla kulkiessani näin. Heti heräsi ajatus että tuollaisenhan minä  teen mökilleni, asennan ritilän reunaan rautalangan, toiseen pään vedän lepotuolini viereen, löhöillessäni ja mietiskellessäni  siinä levollisesti saan langasta nykimällä ritilän heijaavaan liikkeeseen. Somasti siinä pyöriskelevät esimerkiksi prinssinnakit ja ruskettuvat tasaisesti.

Vanhus ja meri

Vanha mies kalasteli Välimeren rantavesissä Civitavecchion kaupungin liepeillä. Sen ajan kun seurasin ei saalista tullut. Välillä aina muutaman vedon veti airoilla.

Vitjamunat

 Olen kuullut puhuttavan vitjamunista. Erityisesti näitä esiintyy Savossa. Kyseessä ovat siis kivespussit joissa kivekset roikkuvat pitkissä kantimissa. Liekö kivekset tavallista raskaammat, vai olisiko pussien materiaali tavallista elastisempaa laadultaan.
Näillä on vastineensa myös kasvikunnassa, onnistuin kuvaamaan edustavan yksilön Italiassa Garda di Bracciano järven rannalla.

Maakellari

Hyvän kaverini ja kalakaverini kesämökki on tasaisella maalla. Mies ja vaimonsa ovat elämäntyyliltään sellaisia että olemisen taustat on oltava turvattuja, muuten tuntisivat olonsa epävarmoiksi.  Rakensivat maakellarin maan päälle, paksut seinät laittoivat, monenlaiset eristeet ja hyvin toimii.
Viime viikolla sain todisteen kun poikkesin, vieraanvaraisina tarjosivat tölkin A-olutta joka noudettiin kuvan kellarista. Voin vakuuttaa ett oli raikasta ja virvoittavaa.

 Ihan tässä tulee mieleeni mielikirjani, Veikko Huovisen Hamsterit.

Silakoita sillalta käsin

Raippaluodon silta on suosittu silakanongintapaikka. Usein kymmeniäkin pyyntimiehiä ja naisia ongella yhtäaikaa. Silakkahan on niin tyhmä tai nälkäinen kala että tarttuu jopa pelkkään koukkuun kunhan se vain on kirkas.

Koukkuja on peräkanaa litkassa jopa kymmenkunta, eikä ole aivan harvinaista että jokaisessa koukussa on kala.

Hulppeat merimaisemat keskikohdaltaan 24 metriä merenpinnasta kohoavalla silalla onkijoiden iloksi tarjolla, kirkaalla ilmalla voi nähdä parinkymmenen kilometrin päässä pohjoisessa seisovan puusta tehdyn Ritgrundin majakan. 

Nuo pylonit ovat muuten 82 metriä korkeat eli kymmenkunta metriä korkeammat kuin stadionin torni Helsingissä.

Salakuuntelija

Sattui että istuskelin ulkomailla pienen torin laidalla, kahvilassa edessäni pieni kuppi vahvaa tummapahhtoista kafee soloa. Siinä kolme vanhaa miestä keskustelivat vuolaasti viereisellä penkillä. En ymmärtänyt mitä puhuivat koska jutustelu tapahtui espanjan kielellä. Sananvaihto oli vilkasta, kehon kielet olivat vahvasti mukana. Kiinnosti ukkojen turinat ohi käyskentelevää naishenkilöä niin paljon että jäi muina naisina toviksi kuuntelemaan. Ja eipä siinä sen kumempaa, pieni episodi elämän varsiteiltä.

Auto maastossa

 Maastoauto 

Laiskan kuvaajan kuvat

Hellepäivä

Oli hellepäivä mökillä. Tuskin korviaan jaksoin kannatella. Istuin korituolissa, varjossa mökin päädyssä. Laiskasti lueskelin Anne Kytömäen Kultarinta kirjaa, vähän erikoinen on, mielenkiintoinen, erikoisia ihmisiä ja luonto siinä on vahvasti läsnä.

Edessäni kaiteella minulla oli punaviinilasi, pikari on eurolla kirpputorilta ostettu, vääräoppinen se on mutta tykkään kun on niin pitkä jalka, saa hyvin kopakourakin otteen. Parin lasin verran jäänyt laatikkoon Virosta halvalla hankittua punaviiniä vieraiden jäljiltä, rypäle siinä Syrah, mielirypäleeni. Ihan hyvää se oli, pieni naukkaus silloin tällöin lueskellessa ja välillä merta katsellessa. Toi sisältöä, aistivirikettä  laiskana olemiseen.

Linnutkin lähteneet, mihin lie, eihän ne vielä muuttamassa ole. No käpytikka pari päivä päästänyt ääniään ja koputellut linnunpönttöjen lentoaukkoja avarammiksi.

Senverran nostin persustani että otin kuvan mökin nurkkalautaan lehahtaneesta perhosesta, kun sattui kamera olemaan siinä lähellä. Nyt vasta huomasin että on kuvaan ängennyt myös joku pienempi siivekäs, mikä lie.

Illasta aamuun

Tässä kummempaa, ensin pari kuvaa illasta ja sitä seuraavasta aamusta. Näin mökkimaisemissa.

Ihmettelin erikoisen näköistä pilveä

Hempeää katseltavaa myöhemmin ilalla, rauhaa ja harmoniaa

Aamun valo, omanlaisensa, kaunista päivää lupailee

Seurakoira sumussa

Oli aamulla sankkaa sumua mökillä. Koiran kanssa, Veikko Huovista lainatakseni, sivalsimme kumpainenkin maastoon kasteenraikkaat huomenvirtsamme, koira useammankin. 

Hirvitornia se pitkään ihmetteli, seurakoira kun on ei ymmärrä metsästyksestä mitään. Kissat kyllä ajaa puihin karheasti muristen, mutta kissathan eivät olekaan riistaeläimiä. 

Paha moka taidenäyttelyssä

Minulle sattui paha ja hävettävä moka viime kesänä Virossa. Olin nykyaikaisen kuvanveistotaiteen näyttelyssä Viinistun kylässä. Pitkään ihailin nerokkaita töitä, löysin niistä vertauskuvia ja hengen visioita, taiteen leiskua ja rajattomuutta. Mutta tuo oheisten kuvien alin teos ei minulle mitenkään avautunut, tuijotin, katselin eri kulmista mutta arvoitukseksi jäi mikä on veistoksen sanoma, sisin olemus. Koska teos minua suuresti viehätti, aavistelin että jostain suuresta ja kauniista on kysymys. Niin paljon asia jäi vaivaamaan että etsin käsiini näyttelyn oppaan ja pyysin häntä kertomaan mistä veistoksessa on kysymys. 

Hieman ihmettelin kun nainen ilmiselvästi pidätteli hymyään ja valisti että kyseessä ei oikeastaan ole taideteos vaan on se taidehallin vesijohtojen liitoshässäkkä. 

No senkin tästä taas kerran opin että kauneus on katsojan silmässä.

Siinä on alkuvoimaa, pyrkyä valoon.
Yksinkertaisin keinoin kuvattu veden
ja metallin eteerinen symbioosi

Valoa ruosteisessa metallisäiössä, aavistus
metamorfoosista, rautaa lankana ja laattana,
voiko sen selvemmin sanoa

Talvi lähestyy

Talvi lähestyy

on aika tarkistaa öljylamppujen kunto

ja varata uunin päälle syttyjä, mieluummin tervaksista pilkottuja

Ammatinvalinta

Veikko Hursti, taiteilija

Veikko Hursti tunnetaan enennkaikkea vähäosaisten auttajana. Mutta elätti hän itseään myös taidemaalarina. Sotien jälkeen maalasi mm kylttejä kauppoihin ja huvipuistoihin.

Viehkeät vedenneidot jotka aikanaan taustalla pallonheittäjien yrittäessä tiputtaa neito vesiammeeseen huvipuistossa

Pilkettä silmässä

Viehkeä hymy

Villit naiset

Tupakka viina ja villit naiset
Ne tekee sut hulluks ne sotkee sun pään
näin vähän Lindholmia mukaellen

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita,
eikä siellä pubissa vitkasteltu
vaan oli siellä repäisevä meininki

Kapearaiteinen rautatie Humppilassa

Ilta auringossa kerran käyskelin Humppilan peltomaita. Sattuipa niin että matkan varrelle sattui vanha rautatie, sellaisen kapearaiteinen paikallisrata se vain oli, aikanaan höyryveturit kiskoneet henkilö- ja tavarajunia Forssan ja Humppilan väliä, nyttemmin vain museojuna ihmisten iloksi sitä silloin tällöin  puksuttaa.

Muudan pysäkki radan varrelta ja junan aikataulu

Näyttääpä että olisi kiskot asennettu eri tasoon mutta näköharhaa se vain on

Ratapöllit ovat sangen ikääntyneitä, muesotavaraa nekin

Täältä ikuisuuteen tai ainakin Humppilaan

Kuulinpa sellaisenkin tiedon että halullisilla on mahdollisuus ajella hurukyytiä resinalla rataa pitkin.

Neljä virolaista puuvenettä

Veneet, eritoten vanhat ovat aina kiinnostaneet minua. Sellaisia tarkastellessa alkaa mielessä pyöriä että minkähänlainen venemestari, missä ja koska on venheen veistänyt. Onko ollut perinnemalli vai onko veneseppä itse luonut omasta päästään. Ovatko olleet vakaita vaiko kiikeriä, hyväsoutuisia, suunnassaan pysyviä kokemattomammankin soutajan käsissä.

Millainen on ollut veneen historia, onko kalasteltu ja jos on niin millaisilla pyydyksillä ja kuinka on saalista noussut. Kuka ja ketkä ovat venettä käyttäneet, onko koskaan kenkään veneestä veteen molskahtnut.

Siinä päälimmäisiä asioita jotka mieleen nousevat vanhaa venettä tutkaillessani.

Yhdestä puusta koverrettu, kaarin vahvistettu haapio, ikivanha on tämä

Tällä on purjehdittukin, lienee vanha pelastusvene alunperin ollut 

No tämä on keskimoottorivene, airotkin toki on. Hieno etukansikin laitettu paattiin 

Harrastajat innostuneet veistämään pienen, sutjakan viikinkiveneen. Omalla tavallaan aivan erityisesti kiihottaa kuvittelemaan muinaisia viikinkiaikoja tällainen.