Minulle sattui paha ja hävettävä moka viime kesänä Virossa. Olin nykyaikaisen kuvanveistotaiteen näyttelyssä Viinistun kylässä. Pitkään ihailin nerokkaita töitä, löysin niistä vertauskuvia ja hengen visioita, taiteen leiskua ja rajattomuutta. Mutta tuo oheisten kuvien alin teos ei minulle mitenkään avautunut, tuijotin, katselin eri kulmista mutta arvoitukseksi jäi mikä on veistoksen sanoma, sisin olemus. Koska teos minua suuresti viehätti, aavistelin että jostain suuresta ja kauniista on kysymys. Niin paljon asia jäi vaivaamaan että etsin käsiini näyttelyn oppaan ja pyysin häntä kertomaan mistä veistoksessa on kysymys.
Hieman ihmettelin kun nainen ilmiselvästi pidätteli hymyään ja valisti että kyseessä ei oikeastaan ole taideteos vaan on se taidehallin vesijohtojen liitoshässäkkä.
No senkin tästä taas kerran opin että kauneus on katsojan silmässä.
Hieman ihmettelin kun nainen ilmiselvästi pidätteli hymyään ja valisti että kyseessä ei oikeastaan ole taideteos vaan on se taidehallin vesijohtojen liitoshässäkkä.
No senkin tästä taas kerran opin että kauneus on katsojan silmässä.
Siinä on alkuvoimaa, pyrkyä valoon. Yksinkertaisin keinoin kuvattu veden ja metallin eteerinen symbioosi |
Valoa ruosteisessa metallisäiössä, aavistus metamorfoosista, rautaa lankana ja laattana, voiko sen selvemmin sanoa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentista, siis jos se oli positiivinen tai edes rakentava