Vahtikoiran muodonmuutos

 

Päiväkävelyllä Santa Marinellan kadulla olin. Talon piha oli aidattu, äreä ja verenhimoinen koiran haukku kuului aidan takaa. Kun pääsin portin kohdalle pysähdyin ja jäin tuijottamaan hurttaa. Ensin se näytteli hampaitaan ja ärisi aggressiivisesti. Juttelin sille niitä näitä vaikka epäilin että ei se suomenkieltä ymmärrä. Vähitellen se kuitenkin laski ylähuulensa alas ja kun oikein mairittelin, kehuin se turkkia ja hyvää ryhtiä ja lällättelin niin sulipa vahdin luonto. Tykkänään unohti virkansa, otti karvaisille koirankasvoilleen ystävällisen ilmeen ja alkoi heilutella iloisesti häntäänsä. 

Siinä taas kerran tapaus että niin metsä vastaa kun sinne huutaa.