Auto maastossa

 Maastoauto 

Laiskan kuvaajan kuvat

Hellepäivä

Oli hellepäivä mökillä. Tuskin korviaan jaksoin kannatella. Istuin korituolissa, varjossa mökin päädyssä. Laiskasti lueskelin Anne Kytömäen Kultarinta kirjaa, vähän erikoinen on, mielenkiintoinen, erikoisia ihmisiä ja luonto siinä on vahvasti läsnä.

Edessäni kaiteella minulla oli punaviinilasi, pikari on eurolla kirpputorilta ostettu, vääräoppinen se on mutta tykkään kun on niin pitkä jalka, saa hyvin kopakourakin otteen. Parin lasin verran jäänyt laatikkoon Virosta halvalla hankittua punaviiniä vieraiden jäljiltä, rypäle siinä Syrah, mielirypäleeni. Ihan hyvää se oli, pieni naukkaus silloin tällöin lueskellessa ja välillä merta katsellessa. Toi sisältöä, aistivirikettä  laiskana olemiseen.

Linnutkin lähteneet, mihin lie, eihän ne vielä muuttamassa ole. No käpytikka pari päivä päästänyt ääniään ja koputellut linnunpönttöjen lentoaukkoja avarammiksi.

Senverran nostin persustani että otin kuvan mökin nurkkalautaan lehahtaneesta perhosesta, kun sattui kamera olemaan siinä lähellä. Nyt vasta huomasin että on kuvaan ängennyt myös joku pienempi siivekäs, mikä lie.

Illasta aamuun

Tässä kummempaa, ensin pari kuvaa illasta ja sitä seuraavasta aamusta. Näin mökkimaisemissa.

Ihmettelin erikoisen näköistä pilveä

Hempeää katseltavaa myöhemmin ilalla, rauhaa ja harmoniaa

Aamun valo, omanlaisensa, kaunista päivää lupailee

Seurakoira sumussa

Oli aamulla sankkaa sumua mökillä. Koiran kanssa, Veikko Huovista lainatakseni, sivalsimme kumpainenkin maastoon kasteenraikkaat huomenvirtsamme, koira useammankin. 

Hirvitornia se pitkään ihmetteli, seurakoira kun on ei ymmärrä metsästyksestä mitään. Kissat kyllä ajaa puihin karheasti muristen, mutta kissathan eivät olekaan riistaeläimiä. 

Paha moka taidenäyttelyssä

Minulle sattui paha ja hävettävä moka viime kesänä Virossa. Olin nykyaikaisen kuvanveistotaiteen näyttelyssä Viinistun kylässä. Pitkään ihailin nerokkaita töitä, löysin niistä vertauskuvia ja hengen visioita, taiteen leiskua ja rajattomuutta. Mutta tuo oheisten kuvien alin teos ei minulle mitenkään avautunut, tuijotin, katselin eri kulmista mutta arvoitukseksi jäi mikä on veistoksen sanoma, sisin olemus. Koska teos minua suuresti viehätti, aavistelin että jostain suuresta ja kauniista on kysymys. Niin paljon asia jäi vaivaamaan että etsin käsiini näyttelyn oppaan ja pyysin häntä kertomaan mistä veistoksessa on kysymys. 

Hieman ihmettelin kun nainen ilmiselvästi pidätteli hymyään ja valisti että kyseessä ei oikeastaan ole taideteos vaan on se taidehallin vesijohtojen liitoshässäkkä. 

No senkin tästä taas kerran opin että kauneus on katsojan silmässä.

Siinä on alkuvoimaa, pyrkyä valoon.
Yksinkertaisin keinoin kuvattu veden
ja metallin eteerinen symbioosi

Valoa ruosteisessa metallisäiössä, aavistus
metamorfoosista, rautaa lankana ja laattana,
voiko sen selvemmin sanoa

Talvi lähestyy

Talvi lähestyy

on aika tarkistaa öljylamppujen kunto

ja varata uunin päälle syttyjä, mieluummin tervaksista pilkottuja

Ammatinvalinta

Veikko Hursti, taiteilija

Veikko Hursti tunnetaan enennkaikkea vähäosaisten auttajana. Mutta elätti hän itseään myös taidemaalarina. Sotien jälkeen maalasi mm kylttejä kauppoihin ja huvipuistoihin.

Viehkeät vedenneidot jotka aikanaan taustalla pallonheittäjien yrittäessä tiputtaa neito vesiammeeseen huvipuistossa

Pilkettä silmässä

Viehkeä hymy

Villit naiset

Tupakka viina ja villit naiset
Ne tekee sut hulluks ne sotkee sun pään
näin vähän Lindholmia mukaellen

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita,
eikä siellä pubissa vitkasteltu
vaan oli siellä repäisevä meininki

Kapearaiteinen rautatie Humppilassa

Ilta auringossa kerran käyskelin Humppilan peltomaita. Sattuipa niin että matkan varrelle sattui vanha rautatie, sellaisen kapearaiteinen paikallisrata se vain oli, aikanaan höyryveturit kiskoneet henkilö- ja tavarajunia Forssan ja Humppilan väliä, nyttemmin vain museojuna ihmisten iloksi sitä silloin tällöin  puksuttaa.

Muudan pysäkki radan varrelta ja junan aikataulu

Näyttääpä että olisi kiskot asennettu eri tasoon mutta näköharhaa se vain on

Ratapöllit ovat sangen ikääntyneitä, muesotavaraa nekin

Täältä ikuisuuteen tai ainakin Humppilaan

Kuulinpa sellaisenkin tiedon että halullisilla on mahdollisuus ajella hurukyytiä resinalla rataa pitkin.

Neljä virolaista puuvenettä

Veneet, eritoten vanhat ovat aina kiinnostaneet minua. Sellaisia tarkastellessa alkaa mielessä pyöriä että minkähänlainen venemestari, missä ja koska on venheen veistänyt. Onko ollut perinnemalli vai onko veneseppä itse luonut omasta päästään. Ovatko olleet vakaita vaiko kiikeriä, hyväsoutuisia, suunnassaan pysyviä kokemattomammankin soutajan käsissä.

Millainen on ollut veneen historia, onko kalasteltu ja jos on niin millaisilla pyydyksillä ja kuinka on saalista noussut. Kuka ja ketkä ovat venettä käyttäneet, onko koskaan kenkään veneestä veteen molskahtnut.

Siinä päälimmäisiä asioita jotka mieleen nousevat vanhaa venettä tutkaillessani.

Yhdestä puusta koverrettu, kaarin vahvistettu haapio, ikivanha on tämä

Tällä on purjehdittukin, lienee vanha pelastusvene alunperin ollut 

No tämä on keskimoottorivene, airotkin toki on. Hieno etukansikin laitettu paattiin 

Harrastajat innostuneet veistämään pienen, sutjakan viikinkiveneen. Omalla tavallaan aivan erityisesti kiihottaa kuvittelemaan muinaisia viikinkiaikoja tällainen.

Hiirien surma

Taiteilija Viron Palmsessa lienee inhonnut hiiriä kun on nähnyt niin paljon vaivaa että on tällaisen taideteoksen on luonut

Aiglon, Daubin & Bruel moottoripyörä, vanha

Näitä ei näe joka päivä. Iskunvaimennus puuttuu, jousitustakin vain etupyörässä. Kunpa pääsisi vähän tasaisella tiellä koittamaan.